2014

 

Tämä vuosi on ollut hullu, en tiedä kuinka sen toisin muotoilisin..

Jospa katsellaan sitä näin kuvien kera.

 

 

Nessa, mamman ikuinen prinsessa. Tammikuussa käytiin moikkaamassa komeaa urosta ja astutuksetkin onnistuivat, jostain syystä Nessa kuitenkin jäi tyhjäksi.

No elämä jatkuu ja löysin neidille jo ennen tuota ensimmäistä astutusta täydellisen uroksen joka harmikseni oli juoksujen aikaan vielä liian nuori. Aika kului ja olin pian vielä varmempi uros valinnastani kun Oskun terveystulokset tulivat julki: Lonkat B/B polvet 0/0 kyynäret 0/0 ja silmät terveet. Serpamin Xeus "Osku" oli Nessan tulevien pentujen isä!

Samoihin aikoihin kun aloin suunnitella uutta astutusta rakastuin, rakastuin kuvaan jonka näin Facebookissa!

Soitin kasvattajalle ja keskustelimme asiasta ja jotenkin päädyin varaamaan tämän nuoren herran.

Samoihin aikoihin sain tietää että pääsin opiskelemaan eläintenhoitajaksi Kannukseen. Elämä hymyili pitkästä aikaan oikeen urakalla!

Aika mateli eteenpäin mutta lopuksi alkoi lähestyä Ahdin luovutusikä, jostakin kumman syystä hymyily jatkui ja Nessa alotti juoksut samoihin aikoihin ja selvittiinkin yhdellä etelän reissulla.

Serpamin Xeus
 

 Astutukset onnistuivat ja Ahti oli juuri niin ihana kuin olin ajatellut. Hymyily vaan jatkuu..

Valittuani Ahdin meille sain kuulla kuinka se on pentueen rauhallisin ja ihanin, no mikäs termiitti siitä paljastuikaan kun kotia päästiin! Samanlainen ad/hd kuin Nessakin, tosin vaan paljon blondimpi, kömpelömpi ja paaljon hölmömpi.

 

 

Yhdessä sitten kasvettiin, Nessalla maha kasvoi ja Ahti venyi enimmäkseen pituutta.

Synnytys läheni ja Nessa muutti vanhemmilleni "mamma-lomalle"

Synnytys alkoi eikä mennyt ihan putkeen, rinsessa joutui keisarileikkaukseen.

Kaikki hyvät hetket vilisivät silmissä kun maailman paras koira makaa yltäpäältä veressä kauhean eläinlääkärin luona joka ei todellakaan ollut ammattitaitoinen. Hymy hyytyi.

"Miksi ottaa tällainen riksi ja teettää pentuja tuolle maailman parhaalle koiralle kun sen saattaa menettää" Hulluja ajatuksia vilisti päässä, MIKSI. No onneksi Nessa selviää kaikesta ja päästiin kotia viiden ihanan pennun kanssa!

 

 

Pentujen kanssa kaikki meni hyvin, ja löysinkin niille kaikille upeat kodit.

Samaan aikaan kun Nessa hoiteli vauvojaan piti Ahtista koulia kunnon kansalainen, käytiin siis pentuagissa, aloitettiin rally-toko, Ahti sai olla mukanani koulussa ja tutustuttiin moniin koiriin.

 

Pennut kasvoivat ja muuttivat uusiin koteihin. Oli taas aika alkaa satsaamaan harrastuksiin, Nessan kanssa tuli haettua rally-tokosta pari nollaa, Nessa valitettavasti reagoi mun mieleniloihin hirveästi niin kuin tässä tilanteessa jännitykseen joka on mulla kisatilanteissa aivan käsittämätön!

Ahti kun kans pääsi tämän harrastuksen aloittamaan, innostui hän siitä heti toisin kuin esim agista joka taas on Nessan lempi harrastus. Saman rotuset koirat, samalta kasvattajalta ja niin erilaiset!

Käytiin myös koittamassa paimennusta josta Nessa kovasti innostui ja saikin nyt tulevaksi kevääksi valmennuspaikan! Ahtin kanssa olisi ihan vain rally-tokoa tarkoitus jatkaa ja vähän voisi alkaa hioa tokon alo liikkeitä kasaan jos joskus tämän jännityksen voittaisin.

 

Tämä vuosi on ollut raskas mutta todella antoisa.