Paistaako se aurinko risukasaankin?

Liian kauan on taas aikaa kulunut kun viimeksi olen jaksanut tänne mitään kirjoittaa.
Paljon on tapahtunut, jopa liikaa jos saa totta puhua.

Nessa astutettiin onnistuneesti reilu kaksi kuukautta sitten, nyt meillä köllötteleekin pentulaatikossa Nessan lisäksi kaksi ihanaa pentua. Tyttö ja poika. Nyt uskallan jo melkeinpä huokaista helpotuksesta, kaikki ei siis taaskaan mennyt niinkuin strömsössä. Nessa aloitti torstai iltana synnytyksen avautumisvaiheen normaalisti, jatkoi sitä aamuun asti (11tuntia) ja sehän on aivan normaalia joillain se kestää jopa 24 tuntia. Jostakin syystä tuli vain tarve soittaa lääkärille kun kunnon polttoja ei vieläkään alkanut tulla ja lääkärikin rauhoitteli että tähä vaihe vie aikaa. Lääkäri pyysi koittamaan onko Nessa pehmennyt jo, ja juu olihan se mutta en tiennyt onko kaula sen verran auki että uskaltaisi oksitosiiniä antaa (saisi antaa vasta ensimmäisen pennun jälkeen jotta tietää että pentu ei ole tukkeena) No lääkäri suostui ottamaan meidät vastaan jotta katsotaan tilanne yhdessä. Potkin siis miehen ylös sängystä ja suunnattiin lääkäriin. Ensin katsottiin pentujen sykkeet, ainakin parilta löytyi hyvä syke joten ei syytä paniikkiin! Seuraavaksi tunnustelemaan onko Nessa jo tarpeeksi auennut, mutta kuinkas ollakkaan, Sieltähän jo melkeen kurkkii pentu! Pentu ilman sikiöpussia. Lääkäri käski minuakin katsomaan ja sillon pelko jo iski.. En ollut koskaan nähnyt noin isoa pentua.. Se oli valtava! Elävältä se ei enään näyttänyt, mutta kyllähän nuo pennut joskus yllättävät.. No eläinlääkäri päätti tietenkin vetää sen ulos, tai ainakin yrittää. Noin 30 minuutin päätä lääkäri luovutti, se tosiaan oli jumissa ja Nessa täytyi leikata. Pentu oli tässä vaiheessa jo aivan sinertävä joten se oli jo menetetty. Eläinlääkäri soitti ja siirsi aamupäivän asiakkaansa illalle ja päästiin aloittamaan. Nessa ja paikka valmisteltiin leikkausta varten, ensimmäisenä ulos saatiin iso uros. Tämän jälkeen lääkäri koitti sisä kautta ottaa jumissa olevaa pentua irti mutta oli vieläkin niin kovin jumissa että siirryttiin seuraavaan pentuun jotta se saataisiin hengissä ulos. Se oli narttu. Molemmat pennut olivat minulla hinkattavana ja lämmitettävinä kun Onni hoiti Nessan tipan ja seurasi millon hänen piti antaa lisää nukutuslääkettä, ihana mies <3 No kolmas pentu ei vieläkään irronnut kovistakin otteista huolimatta. Tässä vaiheessa lääkäri alkoi muistutella leikkauksien riskeistä ja varoitteli että tässä on nyt todella suuri riski emälle. Lopujen lopuksi todettiin että pentua ei millään saa irti, epätoivo oikeen iski kun lääkärikin oli aivan ymmällään.. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi leikata se palasiksi ja sitten ottaa ne yksitellen pois. Lääkäri vielä varmisti että pentu todellakin on kuollut ja alkoi leikellä.. Kroppa saatiin sisäkautta ulos ja pää painettiin luonnollista tietä pitkin pois. Kauhea kokemus ja eläinlääkärillekkin ahdistava tilanne. Nessalle tuli todella kylmä, noin kaksi tuntia se makasi auki pöydällä joten välissä piti lämmitellä vesipulloja jota aseteltiin sen ympärille lämmittämään kun lääkäri alkoi neuloa Nessaa kiinni. Lämpöpatjasta huolimatta Nessa oikein tärisi, pullot kun sai kylkeen lämmittämään niin helpotti. Loppujen lopuksi kaikki sujui hyvin vaikka yksi narttu menetettiin, tärkein oli silti hengissä, eli Nessa!
Nyt on sitten seurattu Nessan liikettä (pelkona lannemurtuma) ja liikkunut hyvin, pissa ja kakka on myös tulleet eli uskallan jo melkein luottaa siihen että saan vielä pitää tuon maailman parhaan koiran. Sitä pikku-Nessaa en taaskaan saanut mitä jo edellisen pentueen kohdalla toivoin. Edellisellä kerralla kuoli töpö trikkinarttu, samanmoinen oli tälläkin kertaa menetetty. Joku karma noissa on oltava!
Kyllä sitä taas mietti siinä pentuja hinkatessa Nessaa katsoessa että miksi sitä koiria oikein kasvattaa, toivottavasti tämä vielä iloksi muuttuu!

Pennuilla on tänään vihdoin alkanut paino nousta joten niittenkin kohdalla alkaa jo olla ihan kiva fiilis. Viralliset nimetkin on jo valmiina, Timantti ja Rubiini miehen lisäämällä BMW-twistillä.

tyttö

poika 

Alma astutettiin myös onnistuneesti ja on ultrattu tiineeksi. Kuusi pentua näkyi siellä pienessä massussa. Joten ensi kuun loppupuolella päästään taas jännittämään kun meille tulee pentuja!
Mutta kaikki ei (tietenkään) tämänkään pentueen kohdalla mennyt niinkuin strömsössä.. Tästä kirjoitan vasta enemmän kun pennut on saatu maailmaan (toivottavasti se edes sujuu mutkitta) ja hetki hengähdetty. Pentueelle tosin on jo teema keksitty ja kaikki tulevat olemaan OOPS pentuja. Oli tämä sen verran hupsista keikkaa juttu. Onneksi voin jo nauraa asialle kun ensin olin kaksi päivää itkenyt putkeen.
Almalle ei tällä hetkellä oikein ruoka maistu, sehän kuuluukin asiaan. Neitokainen on kuitenkin omistajan mukaan jo alkanut leveentyä. Jännittävää!


Alma ja Niilo (Alman veli) kävivät myös näyttelyissä alkukuusta.
Niilo yllätti oikeen kunnolla ensimmäisessä näyttelyssääm ollen PU4! Joten ilmoitin sen vielä Kokkolan ensikuun ryhmä näyttelyyn. Alma veti näyttelyssä prinsessavaihteen päälle eikä suostunut liikkumaan kunnolla kun tiellä oli vesilätäkköjä. Hyi! Saipa kuitenkin EHn eli erittäin hyvä neitokainen on!

Alma EH AVK4

Niilo ERI SA AVK2 PU4

Tämä meidän risukasa alkaisi jo todellakin kaivata sitä auringonpaistetta! Toivon sydämeni kyllyydestä että Alman synnytys menee hyvin ja saadaan terveitä ihania pemupentuja maailmaan.. Ehkäpä yksi sellainen saisi kotiakin jäädä, jos Nessan narttu pentu ei jää. Jommasta kummasta pentueesta olisi tarkoitus (tai ainakin toive) jättää yksi prinsessa kotiin. Ahti kaipaa jo kovasti seuraa kun ei enään viihdy yksin ja Nessasta ei sille seuraa ole.