77/100

Aamusta siis suunnattiin Seinäjoelle Ahtin kanssa. Mietin kyllä että mitäs helvettiä mä taas oon tekemässä ku yksin lähden tuon tohelon kanssa ajelemaan pitkän matkaa kun kokoajan oli sellanen kutkutus että mitä jos käy niinkuin viime viikonloppuna.
No päästiin perille, käytin Ahtin ekana pienellä pissalenkillä ja laitoin sen takaisin odottamaan kun itse menin ilmoittautumaan. Hermostuneena katselin muitten korkeita pisteitä skreeniltä jonne niitä päivitettiin aina suorituksen jälkeen. Eikä yhtäkään hylättyä, paineet kasvaa.
Kehääntutustumisen jälkeen hain Ahtin ja mentiin halliin, sisälle päästiin ilman rähinää ja otettiin seuraamista ja kontaktia, ja hyvin meni.
Hallissa oli ihanasti paljon tilaa ja vähän koiria, toisin ku viime viikonloppuna.. Saatiin siis rauhassa olla ja selvittiin vaan yhdellä (!!!!!) kiukunpurkauksella, ja nekin oli kääpiöpinsereitä jokka pomppi silmille. Oisin määki murahtanu ;)
No vihdoin oli meidän vuoro, ensimmäinen kyltti: istu 1 askelta, istu 2 askelta, istu 3 askelta, istu. Ja taas iski joku aivopieru "istu, mitä se tarkottaa?" Huoh.. herra päätti vaan seistä vierellä ja ehkä kymmenennellä käskyllä istui. No selvittiin siitä kauhean vaikeasta kyltistä ja jatkettiin matkaa, pari namia löyty jopa kentältä tosin ne oli pahoja kun tuo ahne rakki ne sylki pois, ja herra päätti taas leikkiä vainukoiraa kunnes yhtäkkiä syttyi valo! "AI TÄÄ OLI TÄTÄ KIVAA MITÄ AINA TEHÄÄN!" Seuraaminen taas mahtavaa ja oli se koira jonka tunnen.  Hetken aikaa oli taas se koira, kunnes taas viimisellä täyskäännös kyltillä päättikin olla se urpo joka siitä välillä aina kuoriutuu. Uusittiin, ja kyllä uusittiin siis täyskäännös kyltti... Huhheijaa, no siitä äkkiä maaliin ja pihalle. Ei tuo rata putkeen mennyt mutta mentiinpä oikeen loppuun asti ja sekin on jo edistystä viime viikkosesta. Ahtin nakkasin autoon ja äkkiä skreeniä tuijpttamaan josko ne tulokset tulisi, meni ikuisuus kunnes se tupsahti sinne SEITSEMÄN....SEITSEMÄN. 77/100 ja meidän eka hyväksytty tulos!  Syvä huokaus.
Ajattelin ilmottaa meidät Oulun tuplakisoihin mutta jotenkin on sellanen fiilis että jätetään ne välistä ja satsataan maaliskuussa Kannuksen kisoihin kun on omassa hallissa. Se jää nähtäväksi..

Tuliaisiksi löytyikin halvalla MSM-jauhetta Nessalle testattavaksi jos siitä olisi neitille apua jumeihin ja kun pian alkaa agility reenitkin niin tukemaan niveliä, eipä ainakaan corgille tee haittaa tuo lisäravinne.

Eilen tosiaan olin kaverikoira perehdytyksessä ja parin viikon kuluttua olisi aika testauttaa Nessa josko hänestä olis kaverikoiraksi.
Ilta meneekin sohvalla maatessa omistajien osalta kun nuo kaksi rämäpäätä vaan jaksaa riehua ja välillä juoksee meidän yli ja jatkavat mesuamista. Hölmöt ♡