Kummasti selkeytyy tuo selän linja aina hoidon jälkeen, neiti saa siitä aina vähän ryhtiä eikä vede takapuoltaan napaa kohti. Toivotaan että neiti pysyy oireettomana nyt kauan, vielä kun ens kuussa käydään kahdesti hierojalla (ja tarvittaessa jäsenkorjaajalla) niin saisi kunnolla kaikki jumit häviämään.
Nyt neiti ainakin voi mainiosti keittiöstä kuuluvan metelin perusteella, eipä oo paininu kunnolla Ahtin kanssa piiiitkään aikaan vaan antanut Ahtin vaan riepotella mielin määrin, nyt antaa jo takasinki!
Jäsenkorjaajalta nopsaa kotiin vaihtamaan koiraa ja Dogness hallia kohti , rally-toko reenit Ahtin kanssa siis tiedossa. Tytti oli tehnyt meille radan valmiiksi, kivan sellaisen. Alkuun tietenkin avauduin viime viikonloppuisesta katastrofista ja sen jälkeen suunnattiin radalle, ja kaikki meni nappiin. Taas. Kyllä ärsytti! Tiedän, ja muutkin tietää mihin tuo koira kykenee ja se näytti sen taas, murr.. Saa nähdä kuinka nyt tulevana lauantaina käy, joko Ahti toimii niin kuin yleensä ja niin kuin sen kuuluisi tai sitten se on taas se hullu mörköikäinen teinirotta josta sais nätit tumput, se jää nähtäväksi.
Peräpää alkaa toimia todenteolla, 270asteen käännöksetkin alkaa jo näyttää käännöksiltä eikä suurilta ympyröiltä jossa koitan olla astumatta Ahtin päälle.
Hallilla on ihana ottaa seuraamista kun siellä on suuri peili, sieltä näkee koiran niin eri tavalla kun täältä ylhäältä katsottuna, ja hyvältähän tuo näyttää vaikka itse sanonkin. Seuraaminen on tiivistynyt kovasti viimeaikoina ja vasemmalle käännöksetkin on jo aika tiiviit, nyt pitää vaan jaksaa hioa, hioa ja hioa.
Reenien päätteeksi otettiin vielä hyppyä. Hyvin sekin meni, Ahtin kanssa ei ole (ainakaan vielä) sitä pelkoa että juoksee jo kaukaa hypylle ja jatkaa siitä rallattelua niin kuin Nessan kanssa. Täytyy vaan koittaa pitää nuo hypyt ja putki mahdollisimman neutraaleina esteinä että ei kierrokset nouse liikaa ja keskittyminen herpaannu. Onneksi Ahtin kanssa en tule (sen pitkän selän takia) harrastamaan agia niin noihin esteisiin ei kovasti sitä vauhtia tarvitse hakea.
Huomenna illalla suuntaan taas hallille, tosin ilman koiria, Kaverikoiraohjaajien perehdytys olisi nyt vihdoinkin vuorossa. Tarkoitus olisi päästä mukaan toimintaan ensin Nessan kanssa ja kun Ahti on kyllin vanha niin pääsisi myös mukaan. Uskon vahvasti eläinten vaikuttavan ihmisten hyvinvointiin, suurin unelmani onkin saada työskennellä tämän asian parissa. Terapiakoirat, koulukoirat, u name it!
Pakkaset sen kun jatkuu vaan, alkaa nämä -20 kelit jo tympiä kun ei noitten koirien tassut ja mun naama kestä tätä kylmyyttä. Nopeita lyhyitä lenkkejä ja pieniä pyrähdyksiä pihalla, se tietää vaan enemmän reenaamista ja aivojumppaa sisätiloissa kun ei pääse purkamaan kaikkea tätä jylläävää energiaa tuonne lumihankeen riekkumalla, sillä jos mitään ei tee niin nuo kaks pomppii pitkin seiniä ja niitä ei siedä kukaan.
Joskus sitä toivoo että omistaisin sellaiset _perus_ corgit, lenkki korttelin ympäri ja that's it, osaa ehkä istua ja välillä olla vetämättä hihnassa, näyttelykehässä seistään kuin patsaat kun tuomari latelee ERI:ä ja SERT:ejä tulemaan mutta EI. Me juostaan tuolla metsässä ja pelloilla monta tuntia putkeen jotta nuo edes vähän hidastais vauhtia, ja osaavat istua ja olla vetämättä hihnassa sillon kun halauvat tai mulla on todella hyvää nakkia niille ja jos sitä on enemmänkin tarjolla ne osaa paljon muutakin ja näyttelyt on tylsiä eikä jakseta pönöttää kauaa paikallaan vaan esitellään kaikki temput mitä osataan kimeän haukkumisen säestämänä.
Mun vastarannan kiisket, varmasti satakertaa onnellisempia kuin ne _perus_ corgit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti