ALO0

Eilen aamusta siis suunnattiin Seinäjoelle Rally-toko kisoihin, päästiin perille ja saatiin kisakirja tehtyä ja Ahti osas jopa käyttäytyä! Ei ihan jokaselle rähissy kun vaan survoi lihapullaa sen naamaan, aluksi jännitin hallin pohjaa kun ei olla tekonurmella ennen reenattu mutta hyvin se näytti siellä alla pysyvän ja Ahti ei pahemmin reagoinut erilaiseen pohjaan. Mentiin katsomaan rataa ja kerrankin sai yllättyä positiivisesti! Helppo nakki ajattelin, ainut oli tuo koira eteen ja peruuttamiset jossa Ahti tahtoo mennä vähän vinoon.. no eipä siitä montaa miinusta tulisi.
Rataantutustumisessa sitä sitten huomasikin kuinka pienelle alueelle oltiin ängetty koko rata.. Pitää vissiin alkaa reenaamaan tollasia pieniäkin.

Mutta kuinkas kävikään.. Otsikkohan sen jo sanoo että ei ihan putkeen mennyt.. Minä, maailman pahin jännittäjä unohin jopa jännittää kun alkoi niin hyvin luistaa kun vähä lämmiteltiin ja otettiin kontaktia sekä perusasentoa ennen radalle menoa. Se mtä eniten jännitin oli että Ahti lähtökyltillä odottaessa tarjoaa maahan menoa mutta eipä tarjonnutkaan, saatiin lähtölupa ja odotin vielä kunnon katsekontaktia Ahtilta ja lähdettiin matkaan... Meidän bravuurikyltti heti ekana, uusin sen kaksi kertaa.. Mihin hävisi tuon nuoren herran korvat ja kaikki se mitä ollaan reenattu?? Se vissiin päätti alkaa vainukoiraks, sen verran oli nokka maassa kunnes se "kohde" löyty, nainen kehän laidalla jolle oli _pakko_ huutaa ja rähistä!? No päätin vielä jatkaa, kunnes tajusin että ei tästä enään mtään tule.. Keskeytettiin siis.
Sai myös huomata eron tuomareissa, ikään en ole näin tiukkaan tuomariin ennen törmännyt, meidän kohdalla toivoa ei tietenkään ollut mutta en koskaan ole nähnyt että näin moni ALO luokassa saisi nollaa.. Sakotti jopa siitä että jos koira ei esim mennyt maahan ekalla käskyllä ja muut ovat sanoneet että saa antaa montakin käskyä. No nähtävästi myös Rally-tuomareissa on eroa niin kuin muissakin lajeissa.
Ahti sai radan jälkeen vähän mennä autoon rauhottumaan ja mää jäin hallille miettimään mitä oikeen tapahtui. En sitä ymmärrä vieläkään. Kun itse olin rauhoittunut ja psyykannu itteni paremmalle tuulelle hain herran autosta ja vedettiin pieni hömppäreeni, perus istu maahan seuraa ja naksuttelin kontaktista käytiin myös moikkaamassa tätä Ahtin mörköä joka oli kovin mukava nainen ja silitteli herraa jonku aikaa ja syötti lihapullia, toivottavasti ens kerralla muistaa nuo lihapullat eikä sitä pahaa tätiä joksi se tätä kehän laidalla seisonutta naista luuli. Sitten vähän leikittiin ja thats it. Toivottavasti Ahtille jäi hyvä mieli hallista!

Ensi viikonloppuna pitäis takasin samaan halliin kisaamaan, saa nähä kuinka käy.