Vire, paska sellainen.

Taas sain todeta sen että väsyneenä ja stressaantuneena ei kannata edes yrittää treenata koirien kanssa. Tänään koulun jälkeen suuntasin kotiin hakemaan koirat ja Sofian kanssa lähdettiin treenaaman rally-tokoa, tai ainakin yritettiin.. Aloitin Nessalla, no neiti kulki nokka maassa ja söi käpyjä, neiti takas autoon ja Ahtin vuoro, nokka maassa sekin, seuruussa laahusti vain perässä, herra autoon ja purin huulta hetken ja kirosin hiljaa mielessäni. Tänään koulussa puhuttiin motivaatiosta, sisäisestä ja ulkoisesta, mulla ei sitä sisäistä ole tällä hetkellä ollenkaan niin mistä ja miksi mä sitä kaivan  kaiken tän ressin keskellä, kuinka mä pystyn keksittyä just siihen tekemiseen kun just ja just saa öisin nukuttua kun päässä pyörii miljoona ja kaks asiaa samaan aikaan. Pitää vissiin nyt ainakin tämä hetkinen tilanne vedellä naksuttelemalla iltaisin ja reenailla lenkeillä niin ei tarvi niin suurta ressiä ottaa treenaamisesta kun siihen ei nyt näytä aikaa taikka jaksamista löytyä millään. No tänään otin sitten vaan kahdesti tuon meidän tekemän radan ja jätin homman siihen. Tinkan reenejä oli kiva nähdä pitkästä aikaan, huomaan muitten edistymisen ja pitäis oppia huomaamaan se omakin edistyminen joskus. Videokamera taitaakin olla seuraava isompi investointi, jospa sitten alkais itsekkin hahmottaa mitä treeneissä tapahtuu.
Eiköhän tää ressi ja väsymys pikkuhiljaa ala helpottaan niin saa taas hyvillä mielin treenailla. Kuvia Sofia räpsi meidän reeneistä, ja jopa pari onnistunuttakin otosta oli sekaan päässyt vaikka onnistuneita reenihetkiä ei ihan yhtä paljon ollut kuin kuvia. Kivempi olisi ollut hehkuttaa mun mahtavia koiria ja kuinka mahtavasti rally-toko treenit sujuu ja lisätä vaan nuo kuvat siihen, no ketäpä tässä kannattaa huijata, itseä ei ainakaan.
 Koulussa kysyin onko ihan normaalia että välillä iskee sellanen fiilis, varsinkin kun itseä ressaa ja väsyttää, että se koira on aivan kelvoton ja tekis mieli nakata se seinään. Kuulemma ihan normaalia, sillon ei vaan kannata reenata. Siispä me ei nyt reenata.

Kotona tein Ahtille pikku jäljen tuohon takapihalle, sekään ei mennyt aivan putkeen mutta ehkä sitten taas ens kerralla menee paremmin.
Sisällä aloin ihmetellä miks meillä on veritippoja lattialla, selvis syy Nessan nuuskimiseen ja poissaoloon, juoksut. Luulen että nyt oiskin hyvä aika pitää pieni reenitauko neitin kanssa ja katellaan uusiksi juoksujen jälkeen josko alkais luistaan vähän paremmin.
 Nessa on aina tosi rasittava kun sillä on juoksut, vielä hellyydenkipeämpi kuin muuten mutta samalla se kadottaa korvansa ja sen kanssa on turha yrittää treenata mitään. Tuon videokameran jälkeen vois jo harkita taas vähän isompaa investointia, Nessan sterkkausta. Nämä on jo toiset juoksut pentujen jälkeen, 4kk väli jatkuu ja ei oo hääviä voin kertoa. Tosin lähipiiri yllyttää tekemään tuolle vielä yhden pentueen mutta luultavasti Alma on se seuraava koira joka meillä synnyttää. Aika näyttää kuinka käy.

Mutta ei pahaa ilman jotakin hyvää, maastonakkien uusi ja ensimmäinen yhteistyökumppani on FitDog, tähän palaamme luultavasti kuunvaihteessa.