Menestyksen mukana tulee paineet

En ole pitkään, pitkään aikaan päivitellyt blogia. Syystä että ei ole ollut mitään päivitettävää.. Ollaan vain lenkkeilty, treenit ovat jääneet kokonaan pois. Ei vaan kiinnosta. Tuntuu kuin olisi kauheat paineet "PAKKO treenata jotta päästään rotumestiksiin ja SMkisoihin ja ja ja " ei vaan kertakaikkiaan enään nappaa. Olen koiranet-riippvainen, seuraan sitä lähes päivittäin. Kuka on saavuttanut ja mitä, ja sitten raivostuttaa kun kaikki tulokset tulevat niin hitaasti sinne. "Jos tuo koira onkin nyt kisannut ja saanut huiput pisteet ja mennyt meidän ohi vuoden rally-toko corgi kisassa"
Vaikka ei missään huipulla vielä kisata niin ollaan edetty aika kovaa vauhtia (minun mielestä), toki jonkun mielestä tämän ikäisillä koirilla pitäisi olla jo paljon koulareita, mä olen enemmän kuin tyytyväinen näihin ensimmäisiin. Kisaaminen on kivaa mutta rankkaa, hurja jännittäminen tarttuu koiriin ja ne käy ylikierroksilla. Miksei siis vaan treenata huvin vuoksi ja pidetä hauskaa.. Onko ihan pakko menestyä nopeaa tahtia vai voisiko eka saada tämän jännittämisen kuriin ja sitä mukaa koirillekin kivemmat oltavat.. Onhan se kivaa kun omat koirat on tilastojen kärjessä, mutta ei se mun koirien mieltä taida paljoa lämmittää..
Mikä mua oikeasti vaivaa?! Valitsin rally-tokon meidän harrastukseksi, koska se on rentoa ja mukavaa, no onko? -Ei. Sama se taitaa olla missä lajissa kisaa niin siitä lopulta häviää se rentous. Vai onko sitä pakko kisata? Onko pakko pitää tavoitteet korkealla? Onko pakko verrata muihin? Onko pakko jos ei halua?
Mikään muu asia ei ole pakollinen kun se että pitää koiransa/koiriensa kanssa kivaa. Meillä on viime viikot ollut todella kivaa, ollaan oltu metsässä, rannalla, löhötty sohvalla ja nähty koirakavereita. Ollaan keskitytty ottamaan rennosti ja pidetty hauskaa. Haluan että meillä olisi taas kivaa treenatessa ja kisatessa, taitaa taas olla asenteen korjauksen paikka. Mulla on huippuja koiria jotka yltää huippuihin tuloksiin, mutta mihin meillä on kiire? Onko kaikki pakko saavuttaa juuri nyt. Nyt höllätään vähän kaasua ja heitetään kaikki paineet jonnekin kauas meistä, en koske koiranettiin enään ja vertaa meitä muihin. Te´hdään sitä mitä halutaan ja osataan!

Mun piti tehdä meille treenisuunnitelma sillä keväällä treenattiin aivan liikaa, nyt ei treenata ollenkaan.. Meiltä puuttuu se kultainen keskilinja. Piti pistää paperille ylös mitä tehdään ja milloin. Mutta päätin olla tekemättä yhtään mitään suunnitelmaa, me treenataan kun siltä tuntuu. Koskaan ei ole pakko treenata, silloin siitä häviää se hauskuus ja rentous minkä takia juuri treenataan. Koskaan ei ole pakko.

Nyt monta viikkoa ollaan siis oltu treenaamatta, tänään meinataan treenata. Ihan vain siksi että se on kivaa ja onhan viikonloppuna kisat mutta en vielä ole varma mennäänkö sinne vai jätetäänkö välistä. Katsotaan mitä aika tuo tullessaan, suunnataanko viikonloppuna Seinäjoelle kisaamaan vai pakataanko eväät mukaan ja marssitaan taas kerran metsään moneksi tunniksi. Pääasia on että meillä on kivaa.

Lopuksi vielä kuvia mun ihanista, rennoista ja onnellisista koirista jolla todellakin on ollut kivaa!

 

Nauttikaa koiristanne ja yhteisestä ajasta niitten kanssa, oli se sitten sohvalla löhöämistä tai kovaa treenaamista. Sama se mitä koiransa kanssa tekee kunhan omistaja ja koira siitä nauttii. <3