Ei hyvällä, vaan pahalla

Tiedättekö sen tunteen kun selviää se syy miksi epäonnistutte? Jokainen haluaa varmasti tietää mitä tekee väärin jotta voi parantaa seuraavaa kertaa varten, mutta eihän sitä kuitenkaan virheitään halua myöntää. Ristiriitainen homma. Eikö sitä vaan voisi olla virheetön niin ei tarvis koskaan kohdata sitä tosiasiaa että tekee virheitä. Tänään siis pääsin kärryille siitä miksi Nessa on välillä ääliö ja näyttää vaan keskisormea mulle kun koitan sen kanssa jotakin tehdä. Sillä on oikeen sellasia haista paska kausia jolloin se ei kuule tai näe mitään mitä mä haluaisin sen kuulevan tai näkevän. Viime viikolla se taas karkasi agiradalta toisen koiran luo, eikä ole eka kerta.. Se vetää jotaki ihmeen kunniakierroksia ja juoksee toiseen koiraan yleensä pahki (!!) tai kaartaa parin metrin päästä takas mun luo.
Tänään agireeneissä se sai mut taas raivostumaan.
 Meillä on reeneissä koirat aina kytkettynä tai vain yksi tekee hommia kerrallaan koska on monta aloittelija mukana, no tänään oli keppien vuoro, Nessa menee ne nätisti ohjureilla PAITSI tänään, takana häkissä joku rämisteli ja Nessa käänty katsomaan sinne rinta rottingilla "turpa kii mää teen nyt töitä" näissä tilanteissa oon aina tottunu torjumaan ja komentaan "EI" ja nykäsemään hihnasta takasin päin silleen ett tajuais että nyt se tekee mun kanssa hommia eikä ala aukoa päätä muille jokka oottaa vuoroaan, niin tein nyttenkin. Ja siinä se oli, se suuri virhe! Mä, Nessan ohjaaja jonka pitäis olla sille maaaaaaailman kivoi juttu ja se kiinnostuis musta aina enemmän ku muista, no miks se ees mua kuuntelis ku vedän noita mun raivareita että ei sais ees muita kattoa?! Nessa uudestaan alkoi vetää sama koiraa kohti ja pääsinki testaan "täällä, jess! HYVÄ tyttö" jo eri äänensävy sai sen heti kääntymään mua kohti.
Tällaisten pienten virheiden takia tuo koira ei tiiä mitä sen pitäis tehdä tai kuinka suhtautua mihinki asiaan ku meikä on tällanen urpo! Ja tätäki "pientä" virhettä oon iskostanu neitin päähän kohta neljä vuotta.. Hohhoijaa kuinka voikaan ottaa päähän, miks oon ollu aina niin ankara Nessaa kohtaan? Koska ei se koskaan oo mitään pahaa tehnyt, siis oikeesti pahaa. Ikinä ei tulis mieleenkään komentaa Ahtia samanlailla ku komennan Nessaa (koska Ahti on muka niin paljon pehmeempi ku Nessa, paskat se oo, ku Nessa on vaan aina joutunu olla kova ku sille on pidetty niin kauheeta kuria) Jospa nyt osaisin vähän höllätä ja antaa Nessalle vähän löysää siimaa, antaa sen vaan pitää hauskaa mun kanssa.

Nessa ei osaa edes kunnon perusasentoa mutta osaa kyllä kaiken maailman hömppä temppuja, se toimii täydellisesti arjessa, se osaa kulkea nätisti hihnassa, tosin lenkillä se ei edes kaipaa hihnaa kun tottelee niin hyvin, ei välitä muista koirista, rakastaa ihmisiä ja varsinkin lapsia, se vaan on niin helppo arjessa. Jospa vaan keskityttäisiin niihin hömppäjuttuihin ja rauhassa nyt edetään näissä asioissa jokka on mun hermoja raastanu sillä ei meidän kellekkään tarvi todistella että me osataan jotakin. Edetään vaan omaan tahtiin
On se silti maailman paras koira! ♡