Cogrit, tarkemmin pemut ovat vieneet sydämeni. Mutta millaisia koiria oikeasti haluan? Haluan lemmikin, perheenjäsenen, koiran joka osaa kotona ottaa rennosti mutta treenatessa on helposti syttyvä, mutta homma ei saa treenatessakaan mennä överiksi, Koiran pitää olla kaunis, terverakenteinen (joo corgi, hehhe) röyhkeä ja ihana karvaturri joka illan päätteeksi käpertyy kainaloon. Kaikkea tuota ja paljon lisää haluaisin koiralta, suurimman osan näistä jo olen saanutkin.
Haluan siis kasvattaa koiria jota itselleni huolisin, semmoisia jotka kaikki tekisi mieli jättää kotiin kasvamaan. Myyn kasvattini aina lemmikeiksi mutta toivon niille aktiivisia koteja. Tarkoitti se aktiivisuus sitten sitä että harrastaa rally-tokoa, aksaa, näyttelyitä tai ihan vaan metsässä lenkkeilyä niin sillä ei niin väliä ole, kunhan JOTAKIN tekee yhdessä! Sillä kun koiran ja omistajan suhde on tiiviimpi (kun yhdessä harrastaa) niin huomaa ne eroavaisuudet helpommin jos koiralla on jokin vialla. Corgia ovat niin jääräpäitä että eivät halua näyttää heikkoutta tai kipua niin se pitää niistä välillä oikein kaivaa esille. Harrastavat kodit myös yleensä huoltavat koiransa aktiivisemmin kuin mitä sohvaperunoita huollettaisiin. Myös luustokuvaukset kiinnostavat yleensä harrastavia omistajia enemmän kuin kotikoiran omistajia ja ne tulokset on meille kasvattajille kultaakin kalliimpia.
Tarkoitukseni on jättää omista pentueistani narttuja sijoitukseen jotta voisin jatkaa omaa linjaani jatkossakin, myös ulkomailta olen katsellut itselleni sopivaa narttua. Sijoituskoteja siis etsin aina. Alma astutetaan luultavasti ensi kesänä/syksynä ja urosvalintanikin alkaa olla jo aika selvä. Ja jos tämä pentue toteutuu niin aion siitäkin jättää jo mahdollisen nartun sijoitukseen, parista urospennusta olen jo astutuksia itselleni jättänyt ja näin tulen jatkossakin toimimaan jos uros on lupaava.
Liian monet kasvattajat panostavat mielestäni liikaa ulkonäköön, eivätkä terveyteen taikka luonteeseen. Mutta ollaan kokoajan menossa parempaan suuntaan terveyden suhteen (mikä on minulle ulkonäköä tärkeämpää). Monen kasvattajan kanssa haluaisi tehdä yhteistyötä ja varmasti tulen tekemäänkin jotta saadaan niitä koiria mitä halutaan. Omien koirieni kasvattajat ovat suurena apuna ja tukena kasvatustyössäni ja olen siitä enemmän kuin kiitollinen. Paljon viestittelen myös jalostustoimikunnalle jos jokin asia askarruttaa mieltäni. Mahtavaa kun on hyvä tukiverkosto ympärillä!
Olen hyvin tiedonjanoinen ja viestittelen paljon myös ulkomaisille kasvattajille ja heidän jalostustoimikunnilleen jotta saisin mahdollisimman monta mielipidettä ja vastausta kysymyksiini.
Toivoisin että yhä useammat kasvattajat alkaisivat kiinnittää enemmän huomiota corgien terveyteen ulkonäön sijaan. Näin itse ainakin teen!
Mitä sitten vaadin pentueen vanhemmilta? -Pentueella on aina oltava tarkoitus, miksi juuri tämä yhdistelmä on toteutettu
-Molempien vanhempien BLUP-indeksi on vähintään 100 tai jopa korkeampi.
-PEVISA ehdot on täytettävä (tietenkin)
-Luonne on tärkeässä roolissa, pelot muun muassa periytyvät ja esim paukkuarkaa koiraa en jalostukseen käytä.
-Allergisia tai sairaita koiria en käytä jalostukseen.
-Koiran on oltava rotumääritelmän mukainen.
-Koira ei saa olla liian suuri (ei liian pienikään) eikä liian pitkärunkoinen
-Katson sukua aina taaksepäin enkä vain yksittäistä koiraa, myös sukulaisten on oltava koiria jotka minua kiinnostaa.
Mitä sitten haluan/toivon pentueen vanhemmilta?
-Toinen vanhemmista olisi töpöhäntäinen
-Tricolour sekä soopeli väritykset miellyttävät silmää
-Kevyt rakenne, lyhyt malli "sporttinakki"
-Suora, napakka selkälinja
-Harrastetuloksia mieluummin kuin näyttelytuloksia, tosin nekin lämmittävät sydäntä
-Tärkeää on se kuinka koira toimii normaalissa arjessa, kotona, lenkeillä sekä harrastuksissa.
-Mahatuntuma on yksi tärkeimmistä jutuista, jos on hyvä fiilis niin pentue kannattaa teettää, jos jokin epäilyttää niin se kannattaa jättää tekemättä.
Unelmieni corgi on siis töpöhäntäinen lappunaama joka kotona nukkuu tassut kohti kattoa mutta treenikentillä muuttuu pieneksi paholaiseksi joka röyhkeästi varastaa pallon mun treeniliivin taskusta ja jolle voin nauraa kun se hölmöilee silloin kun sen kuuluisi käyttäytyä. Koira jonka kanssa on mukava harrastaa ja se palaa tahdosta tehdä töitä kanssani.
Toivon koirieni olevan mahdollisimman terveitä sekä pitkäikäisiä ja että ne tulisivat niin ihmisten kuin muitten eläintenkin kanssa toimeen. Eivät säiky turhia eivätkä ole muutenkaan liian herkkiä.
Kuvailinko juuri Nessaa? Lappunaamaisuus ei mätsää mutta muuten ollaan jo aika lähellä, uskoa siis on ja ehkäpä jo seuraavasta pentueesta syntyy juuri SE unelmieni koira..
Kuinkas ne pennut sitten elää meillä?
Pennut rekisteröidään, sirutetaan ja madotetaan asianmukaisesti.
Pennut totutetaan meidän normaaliin arkeen jo pienestä pitäen, meillä pennut kasvavat perheen keskellä tottuen koiriimme, kissoihimme ja useisiin ihmisiin. Pennut tottuvat erilaisiin ääniin, alustoihin, käsittelyyn ja tilanteisiin.Pentujen kanssa myös ulkoillaan paljon ja autoiluunkin totutellaan jo hieman. Totutellaan koiranpennut elämään <3 Kun pennut ovat yli kolme viikkoisia meille saa tulla tutustumaan niihin.
Meillä on käytävä vähintään kerran tutustumassa pentuihin ja muihin koiriin ennen kuin päätän myynkö pentua juuri siihen perheeseen, mielellään saa käydä useamminkin!
Tässä oli pieni pintaraapaisu minun ajatuksistani kasvatuksesta.
Ollaanko samoilla linjoilla koirien suhteen? Harkitsetko hommaavasi pemua?
Ota rohkeasti yhetyttä: jokelaida1@gmail.com tai 040-4101023 / Ida
Toivepostaukset tulevat nyt eri järjestyksessä kuin mitä oli tarkoitus, ruokapostausta saatte siis seuraavaksi lukea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti