Ennen juhannusta torstaina käytiin vielä toko-treeneissä Kannuksessa. Ja taas olin niin ylpeä kun ajelin treeneistä kotiin. Mua on nykyään alkanut jännittää kisojen lisäksi jopa treenit, kun koskaan ei tiedä milloin Ahti päättää vaan aukoa päätä kaikille muille ja unohtaa treenaamisen. Mitä enemmän olen jännittänyt sitä enemmän Ahti on riehunut. Nessa on aina reagoinut minun jännitykseen mutta Ahti ei ennen ole sitä tehnyt, olen vaan ajatellut että se on hölmö mies eikä tajua lukea minua. Nykyään se lukee mua kuin avointa kirjaa, pieninkin vääränlainen katse toiseen suuntaan minulta niin se räjähtää. Nyt torstaina kun marssittiin hallille päätin muuttaa asennettani, ei Ahti ketään syö niin miksi mä stressaan asiasta niin paljon? Leuka pystyyn ja marssittiin halliin.
Aloitettiin taas paikkamakuulla ja lisättiin siihen rutkasti häiriötä, ohi lentäviä leluja ja pomppiva kouluttaja. Siellä se pysyi minun ihana maastonakkini. Ahti kyllä aina katsoi lelua kun se tömähti viereen mutta sen jälkeen käänsi aina katseen minuun. Tehtiin tämä pari kertaa ja käytiin välillä ottamassa koirat perusasentoon ja vapauttamassa ne siitä. Viimeisellä kerralla otettiin koirat perusasentoon ja seurautettiin vielä lelujen ohi ja sekin meni mainiosti kunnes ahneena ohjaajana päätin vielä tehdä kahdeksikon lelujen ympäri koska ei olla kun vasta pari kertaa treenattu *houkutusta* rally-tokoa varten. Kahdeksikon aikana Ahti kävi nuuhkaisemassa yhtä lelua mutta palasi sitten seuraamaan. Paska ahne ohjaaja taas kerran, höh. Paikkamakuuseen pitäisi pikkuhiljaa alkaa lisätä etäisyyttä kun olen nyt ottanut lyhyemmällä matkalla (n.4-8m)
Tämän jälkeen aloitettiin jäävien treenaaminen. Liikkeestä maahan. En ole vielä koskaan treenannut Ahtin kanssa mitään jääviä, johan olikin aika aloittaa ne! Ensin palkattiin nopeasta maahanmenosta edessä samalla kun peruutin, sitten sama sivulla. Aika hidas tuo jätkä vielä on ja kaikkiin liikkeisiin pitäisi saada rutkasti vauhtia. Nyt siis jätin ne hitaat maahanmenot palkkaamatta ja palkkasin nopeista. Sitten kun nopeutta alkoi tulla keskityttiin palkan suuntaan ja nakkasin aina palkan taaksepäin. Nopeasti herra (TAAS) tajusi mistä oli kyse ja ei tarvinnut kertaakaan toistaa *paikka* käskyä niin kuin aina ennen olen tehnyt esim koiran ympärikiertämisessä. Hyvin jäi (nopeammin saisi mennä maahan) makaamaan ja palatessa tehtiin vielä niin että kiersin takaa ja palkkasin makuusta kun olin vierellä ja vasta sitten pyysin perusasentoon ja kunnon bileet päälle!
Lopuksi otettiin vielä seuruuta. Ihan ok menee, kun välillä kehuu kesken suorituksen. Nyt vaan mietintämyssy päähän ja miettimään aijonko tehdä täyskäännökset oikealle vai vasemmalle, vasemmalle kääntyessä Ahti hieman väistää minua ja oikealle kääntyessä liike jää myöskin väljäksi. Pitääpä videoida ja katsoa kumpi näyttää paremmalta sekä kysellä muilta maastonakkien kanssa treenaavilta minkä ovat paremmaksi havainneet. Seuruuseen pitäisi nyt myös saada rutkasti kestoa lisää, rally-toko meiningillä kun ollaan tähän mennessä menty ja kehuja on sadellut kokoajan niin Ahti on vähän kysyvä "enkö olekaan hyvä kun et enään kehu mua?"
Hyvillä fiiliksillä saa jatkaa tätä tokon treenaamista, voisiko jopa sanoa että toko-kärpänen on päässyt puraisemaan ja kyllä me vielä tokossakin startataan! Oikea asenne pitää muistaa niin Ahtikin haluaa treenata ja luottaa minuun, asenne tulee olemaan se asia jota joudutaan eniten treenata.
Mutta, ensi viikonloppuna on seuraavat rally-toko kisat, kuinka monesti ollaan otettu AVOn kisanomainen rata? NOLLA KERTAA. Paniikkia pukkaa (jälleen kerran) joten ilmoitin meidät tiistaiksi yhdelle rally-tokon irtotunnille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti