Kuka kouluttaa ja miten?

Viime kuussa some räjähti! Kuka kouluttaa koiria oikein ja kuka taas ei..
Juha Kareksen video sekä juttu Aarnion pariskunnasta sai ainakin oman Facebook sivuni syötteen aivan tukkoon..

"Kun ihmiset tulevat hakemaan pentua, kysyn, osaavatko he ravistaa räsymattoa. Jos pentu tekee jotakin luvatonta, sitä pitää ottaa niskavilloista ja pyllyn päältä kiinni, ravistaa ja päästää irti. Sitten olet sen pomo."
Ja video jossa Kares omalla tyylillään opettaa koiranpennulle paikalla makaamista.

Facebookista sai lukea kuinka kaikki tämä oli väärin, mutta kuka oikeasti on oikeutettu kertomaan kuka on väärässä ja kuka oikeassa? Onko vain yhtä oikeaa keinoa kouluttaa koiria?

Monet ensimmäisen koiransa hommaavat yleensä hakeutuvat jonnekkin pentu-/arkitottelevaisuuskoulutukseen sen koiransa kanssa ja sieltä saatuja vinkkejä ja kikkoja sitten käytetään koiran koulutuksessa. Harva vaihtaa koirakoulua tuosta vain, jos ei tiedä paremmasta. On olemassa niin monta erilaista koulutustyyliä sekä kouluttajaa, toinen saa sen koulutustyylinsä "myytyä" näille oppilaille ja toinen taas ei. Näin kävi myös minulle. Vasta kun Nessa oli 4 vuotias löysin sen oman koulutustyylini. Jälkeenpäin oikein puistatuttaa kuinka ilkeä sitä koirallensa on ollut, on pitänyt olla pomo. Aina on painotettu sitä että omistaja on arvojärjestyksessä ylempänä kuin koira. Sokeasti tottelin vain kouluttajia ja heidän ohjeitaan kuinka tulee toimia koiran kanssa, sille pitää osoittaa mikä on väärin. Ja niinhän minä tein. Onneksi ajat on muuttuneet (ja minä olen viisastunut) ja olen löytänyt ne kouluttajat jonka avulla saan koiristani ne parhaat puolet esiin.
Nykyisin olen enemmän pomo koirilleni kuin mitä koskaan ennen olen ollut, ilman niitä alistamisia eikä tarvitse näyttää "kuka on pomo ja kuka ei".
Nykyisin panostan siihen että koirilla olisi hyvä fiilis, lisäämällä niiden itseluottamusta ja kertomalla milloin ne tekee oikein sen väärän sijaan.
Ahtin kanssa asia on ollut paljon helpompaa sillä olen saanut aloittaa puhtaalta pöydältä toisin kuin Nessan kanssa. Nessalle olen monta vuotta toitottanut "Ei noin, teet väärin, lopeta, EI, hyi, olet huono" ja napannut niskasta tai nykäissyt hihnasta kun se on käyttäytynyt huonosti. Nessa ei treenatessa halunnut että kosken siihen, ei edes silloin kun sitä yritin silittää palkkioksi, vaan se väisti pois minun luota. Luottamus minuun ja siihen itseen oli nollassa. Kukapa luottaisi kun kokoajan painotetaan tämä on väärin, väärin, väärin.. Pari viikkoa sitten treenatessa kun palkkasin Nessaa namilla, sain samalla silittää sitä. Se oli voitto, sekä minulle että Nessalle. Me luotetaan toisiimme!
En inhimillistä koiriani, mutta en kurittaisi fyysisesti omaa lastani, miksi siis tekisin niin koiralleni? Rajat voi asettaa muullakin tapaa.
Kunpa mekin oltaisiin löydetty ne meille sopivat kouluttajat heti alkuun niin olisi meillä ollut paljon mukavempaa heti yhteiselämämme alusta asti. Tosin, parempi myöhään kun ei milloinkaan!

Mistä sitten aloitteleva koiraharrastaja voi tietää kenen oppeihin kannattaa luottaa ja kenen ei? Ja mikä sopii kenellekin? Onko kouluttajan omat saavutukset merkki siitä että on hyvä?

Nämä on kysymyksiä mihin ei voi vastata, tai voi mutta silloin se on vain vastaajan oma mielipide.  Asiat on vain opittava ja on luotettava omaan fiilikseen. "Onko koirallani kivaa ja onko minulla kivaa" Tosin kaikkien mielestä treenaamisen ei edes tarvitse olla kivaa, joidenkin mielestä sen pitää olla kannattavaa.
Itse opin kantapään kautta, niin kuin yleensä opin kaiken. Nyt meinaan pitää tästä koulutustavastani kiinni ja opettaa sitä myös muille. En väitä että tapa on se ainut oikea, mutta se toimii juuri meillä. Myös vetämilleni kursseille on toivottu jatkoa, eli kyllä on tapa taitanut toimia muillakin. Kurssit siis saavat jatkoa ja päästään jatkamaan meidän "hömppäjuttuja" ja pitämään kivaa koirien kanssa.

Olkaa kilttejä koirillenne niin nekin on kilttejä teille <3