Epäonnistuneita ja onnistuneita treenejä

Alan varmaan vihdoin kin päästä _oikeesti_ jyvälle tässä koiraharrastuksien hullussa maailmassa.
Käytiin Ahtin kanssa viikko sitten treeneissä ja ne meni ihan päin persettä! Ahti raivosi treenikaverin koiralle ja se sai mut suuttumaan ja oltiin molemmat todellakin väärässä mielentilassa saadaksemme treeneistä kaiken irti. Mutta hetkonen.. Väärä mielentilahan on juuri se meidän ongelma kisoissa! Nyt siis väkisin radalle se tekohymy naamalla ja hokee "jee jee" niinkuin kisoissakin aina yritän, käytetään tämä tilaisuus hyväksi! Nää on just sellasia treenejä mitä me Ahtin kanssa tarvitaan, väärällä mielentilalla väkisin treeneihin niin ollaan jo aika lähellä sitä kisafiilistä mitä mulla yleensä on ja sitämukaan tartutan sen Ahtiin.
En toki tarkoita että kaikkien treenien pitäisi olla tällaisia, mutta osan on hyvä olla. Suurimmaksi oskais aikaahan me treenataan se oikea hymy kasvoilla ja pompitaan riemusta, mutta ei sen aina kuulu mennä niin.
Tämä oli kyllä sellainen ahaa elämys että ehkä jopa huonompanakin päivänä raahaudun 'väkisin' hallille!

Videolta näkee hyvin kuinka alku on haahuilua (molempien mielentilan takia), nykyään Ahti kuitenkin kerää itsensä tosi nopsaa. Saipa hyvän näpäytyksen radalta, kun törmäsi tötsään ja huomautus ei tullut multa. Kuitenkin vasta kun mentiin normaalivauhtia niin herra heräsi. Toimisipa se aina noin hyvin kuin loppupätkästä!

Ensi viikolla korkataan Ahtin kanssa rally-tokon voittaja luokka! Ei todellakaan olla valmiita niihin voittajan vaikeimpiin ratoihin mutta nyt kun alkaa olla aika hyvä kisafiilis päällä (viimeksi nukuin jopa enemmän kuin 2 tuntia edeltävänä yönä) niin en halua sitä katkaista. Tästä jännityksestä päästään vain kisaamalla, jos silläkään. Koitetaan nyt ja katsotaan mitä tulee vai tuleeko mitään. Ahti on niin joko tai. Ei ole sellaista välimoodia ollenkaan, parhaimmillaan se on se sadan pisteen koira ja pahimmillaan pelkää että tuomari syö sen tai sen tai muuta yhtä pelottavaa tapahtuu.

--

Alma ja Elmeri oli meillä nyt viikonlopun hoidossa, on ne niin ihania molemmat! Ja ihanaa että ne molemmat asuu Roosalla, mitä ihanimmassa kodissa ja tulee meille usein kylään!
Elmeri on paininut koko viikonlopun Piinan kanssa ja Alma on nauttinut kun saa olla hieman rauhassa ja pötkötellyt Nessan kanssa sohvalla. Hauska huomata kuinka Alma on ottanut jo Elmerin omakseen kun Ahti murisi Elmerille kun se roikkuu Ahtin karvoissa, niin heti oli Alma puolustamassa pikkuista!

Sitten vielä pakko esitellä mun tulevat mainoskoirat! On onni että mulla on näin söpöjä ja kuvauksellisia koiria omasta takaa ja taitava isi joka suostuu kameran taakse toteuttamaan mun visioita!

Koirahierojaksiko koskaan

Lupasin tänne kirjoitella aina jokaisen koulujakson jälkeen, sen lupauksen tein varmaan ekan kouluviikon jälkeen kun en vielä tiennyt minne olin pääni laittanut.
Koulutuksen taso on ollut naurettavan alhaista! Ja tästä on huomauteltu koulun johdolle joka lähiviikon jälkeen. Mitään ei kuitenkaan ole tähän mennessä tapahtunut, vastaus on aina vaan ollut että "keskustelemme opettajanne kanssa" no ei ole keskustelu valitettavasti auttanut.
 Mutta NYT vihdoin, kun on enään yksi lähijakso jäljellä alkaa tapahtua! Alkuviikko meillä oli normaalia koulua, samanlaista kuin aina ennenkin, valitettavasti. Monisteet ovat suoraan muiden kirjoittamista kirjoista kopsattu, kysymyksiin ei vastata jne..
Mutta perjantaille meille tuli ulkopuolinen kouluttaja, aivan mahtava sellainen! Niin mahtava että alkoi oikeen harmittamaan. Jos meidän koulunkäynti olisi alusta alkaen ollut tällaista, oltais me kaikki jo niin huippuja koirahierojia! Kotimatkalla itkin, oli niin ristiriitaiset tunteen. Olin iloinen siitä että vihdoinkin joku opettaa niin että oikeasti opin, ja surullinen siksi että olen hukannut vuoden elämästäni ja ajanut monen monta sataa kilometriä Muhokselle saamatta oikeestaan mitään irti.
Onneksi tämä samainen ulkopuolinen kouluttaja tulee kouluttamaan meitä vielä viimeisellä lähiviikolla jotta päästäisiin kaikki se meidän näyttö läpi!

Ottakaa siis oikeasti aina selvää siitä mihin olette menossa opiskelemaan, kuka olisi kouluttajanne ja millaiset valmiudet tulevalla opettajalla on kouluttamiseen! Pidin näitä itsestään selvyytenä, sitä ne ei valitettavasti olleet. Onneksi meidän luokkalaiset on olleet todella aktiivisia ja oma-alotteisia ja ollaan kerätty tietoa, autetaan toisiamme ja kerrotaan avoimesti työharjoittelussa oppimistamme asioista muille. Ja olisihan se ollut kiva tietää (hälytys kellot alkaneet soida) että edelliseltä kurssilta vain yksi oli näytön päässyt läpi.. No me näytetään että ollaan oltu aktiivisempia kuin muut ja kerätty tietoa ulkopuolisilta hierojilta sekä kouluttajilta!

Mulla on ollut myös tuuria kun löysin itselleni mitä parhaan työharjoittelupaikan jossa Carina opasti minut koirahieronnan saloihin, nyt viimeaikoina olen hieronut jo ihan itsekseni ja homma luistaa jo todella hyvin!
Jopa niin hyvin että alan jo uskaltaa puhua ääneen yrityksen perustamisesta. Jännät ajat siis tulossa, toimitilat minulla on tammikuun alusta lähtien. Toiminimikin jo vihdoin keksitty, firmaxilla vielä täytellään hieman papereita ja homma alkaisi olla kasassa. Sitten sitä hierotaan ja koulutetaan muita koiria oikeen urakalla! JÄNNÄÄ!

Koiranäyttelyihinkin päästään taas alkuvuodesta, pitkän tauon jälkeen!
Nessa on ilmoitettu Kajanin näyttelyyn tammikuulle ja Piina (+ainakin Elmeri ja Lyyti) Lahden pentunäyttelyyn. Sitten onkin pienempiä ryhmiksiä ja muita pentunäyttelyitä vielä ennen Vaasan näyttelyä myöhemmin keväällä, vielä vähän auki minne mennään ja kenen kanssa :)

Koirahierojaksi vol.1

Ensimmäinen kunnon lähiviikko koulussa on nyt pulkassa. Ajattelin joka lähiviikon jälkeen rustailla tänne ajatuksia ja huomioita. Opiskelen siis OSAOlla koirahierojaksi.
Alkuun kyllä jännitti hurjasti, sillä muut luokkalaiset ovat koulussa yhdessä huomattavasti enemmän kuin minä sillä sain Kannuksesta saadut opit hyväksiluettua ja osallistun vain hierontaan liittyville tunneille. Hyvin yhteinen sävel kuitenkin löytyi!
Nessa lähti mun mukaan opiskelemaan. Sillä lauantaina lähiviikon jälkeen oli myöskin Muhoksella Pohjois-suomen corgiseuran näyttelyharkat ja luento corgien rotumääritelmästä (verrattiin cardia ja pamua)

Ensimmäisenä aamuna saatiin nokan eteen profiilikuva koirasta johon piti täyttää 'kaikki mitä tiedät tästä' ei siis kovin hyvät ohjeet mutta pari luuta muistin latinaksi ja joitakin lihaksia sinne nimesin. Valmis olin parassa minuutissa, muut tekivät työtä n 30min. En tiennytkään että olisi pitänyt opiskella etukäteen jotta voi opiskella (?) hehhe.. Nyt alkaakin kova luiden ja lihasten pänttääminen, latinaksi.

Viikon aikana lähinnä palpoitiin ja tehtiin liikeanalyysejä. (Ihania vipukoita ja italiaanoja kävi tutkittavana<3) Analyysi-sana muuttui hyvin nopeasti 'arvioksi' ja muihin ei niin vaativalta kuulostaviin sanoihin ;) Opettaja oli sitä mieltä että meillä on rima liian korkealla ja ollaan liian ankaria itsellemme kun vasta ensimmäistä viikkoa opiskellaan. Luokalla oli jo niin ihmis- kuin myös hevoshierojia ja muilla oli kyllä todella paljon tietoa asiasta. Taso on siis korkea, mutta se lisää vaan omaa motivaatiota jotta voin pysyä muiden tahdissa ja tasolla.

Aina oppii uutta.
Olen aina treenannut koirien syviä lihaksia vasta kun ne on kunnolla lämmitelty (lenkkien jälkeen). Opettaja neuvoikin herättelemään koiran syvät lihakset ennen kovempaa rasitusta. Eli pitäisi tehdä pikainen lämmittely, jumpata esimerkiksi tasapainotyynyllä ja vasta sitten suunnata sille kovemmalle lenkille. Kun lihaksen 'herättelee' niin ne toimivatkin paremmin ja vahinkoja ei satu niin herkästi. Suurin virhe siis on päästää koirat suoraan auton takaluukusta kirmaamaan hullun lailla metsään, siinä saattaa mennä koirat rikki hyvinkin helposti.
Onneksi omat eivät mitään hulluja spurtteja päästele kun vapaaksi pääsevät. Nessan on pakko saada pallo ja kantelee sitä tovin ennenkuin sille alan sitä heitellä ja saa kunnolla spurtata, Ahti taas on niin hajujen perään että menee kyllä todella kauan ennenkun se kerkeää keskittyä itse rallatteluun.

Yllätyin myös siitä kuinka nopeasti esimerkiksi vanhemmalla koiralla lihakset huononee. Jo kahdessa viikossa lihaksissa huomaa selvän eron jos on esimerkiksi lenkit jätetty pois tai vieläkin kovemmat treenit lopetettu. Eli vanhaakin koiraa pitäisi liikuttaa mahdollisuuksien mukaan. Paras liikuntamuoto olisi se että koira saisi liikkua vapaana, omaan tahtiinsa.

Ensi kuun alussa on taas lähiviikko ja siihen mennessä pitäisi olla kasassa kymmenen koiran liikeanalyysit ja niistä valittuna kaksi hieronnan kannalta kiinnostavinta koiraa jonka kanssa jatkaa töitä. Myös näyttelyssä pitää käydä kuvailemassa liikkeitä. Onneksi ollaan parin viikon päästä menossa Seinäjoelle ryhänäyttelyyn niin saan ne siellä kuvattua.

Tässä pieni esimerkki Nessasta. Ensin käyntiä, joka osottautui todella vaikeaksi, veti aina tasakäynnille niinkuin koirat tekee ennenkuin siirtyvät raviin. Puhdas käynti ei siis onnistunut meiltä sillä kun hidastin niin Nessa pysähtyi. Ravi onneksi onnistui hyvin. Tulee siis kuvata edes-takaiset liikkeet, kolmio ja ympyrä. Videolta huomaa kuinka jumissa Nessa taas on.. Takapotku jää todella lyhyeksi, lähes olemattomaksi.

 Innolla odotan jo ensi lähijaksoa jotta pääsisi kunnolla hommiin!

Tavoitteet

Eikai blogiin voi mitään muuta kirjoittaa näin tammikuussa? Siltä ainakin vaikuttaa että kaikki on kirjoitelleet jo tavoitteensa ylös.. Myö oomma vähä hitaampaa sorttia.
Hiljaiseloa on siis taas pukannut täältä suunnalta.. Koulu ja työt on vienyt kaikki voimat. Nyt koulu on vihdoinkin saatu valmiiksi ja täällä kirjoittelee nyt valmis eläintenhoitaja! Urakka jatkuu jo maanantaina kun jatkan Muhoksella opiskeluani ja minusta tulee toivon mukaan vuoden päästä koirahieroja.

Nyt siis olisi tavoitteet mietittynä tälle vuodelle ja ne eroavat aikalailla viime vuodesta, saa nähdä kuinkas meidän käy!

Nessa

-RTK2

-SERTI näyttelyistä (mielellään kaksi -> FI MVA)

Ahti

-RTK2

-TK1

Alma

-Terveet pentuset <3 

-ERI näyttelyistä

..Lyhyt ja ytimekäs lista! Katsellaan tätä uusiks sitten joulukuun lopussa ;)